inspiroidu-Haaste # 44

TUNTEET PELISSÄ / Xing

Skräppäys on paitsi askartelua ja muistojen tallentamista, se on myös keino käsitellä tunteita, kuten hämmennystä, iloa, surua, vihaa tai vaikkapa pettymystä. Aistit muistuttavat meitä monista hetkistä, esim. hajuaisti voi muistuttaa isoäidin leipomista pikkuleivistä ja sitä kautta isoäidin merkityksestä omassa elämässä. Näköaisti herättää mitä moninaisimpia ajatuksia, sillä kaikki ympärillä näkyvä herättää jonkinlaisia tunteita. Kirjoita valitsemiesi valokuvien herättämistä tunteista. Millaisia tunteita kuvat herättävät, millaisia ajatuksia ne saavat aikaan. Kirjoita siitä.

 

Olin n. vuoden vanha, kun vanhempani erosivat. Isäni ei ole pitänyt mitään yhteyttä sen jälkeen. Kastekuva tuo mieleen lapsen isän kaipuun, sekä teinin helpotuksen, kun oli vain yksi vanhempi, jonka kanssa tapella..

Nykyisin sitä lähinnä ihmettelee, että minkälaisen perimän on saanut ihmiseltä, joka ei lapsistaan välitä. Katkeruudesta äiti aina sanoi, että se on ajanhukkaa ja tunteiden tuhlausta; luulen, että oppi on mennyt perille, sillä negatiivisten tunteideni joukossa on hyvin harvoin katkeruutta.  Sitä paitsi, en usko että elämä olisi ollut sen parempaa (tai huonompaa) "isällisenä" kuin mitä se nyt on ollut; vain erilaista.

Joskus on kuitenkin tullut kyseltyä, että miksi isä ei välitä, ei pidä yhteyttä.. Ja nykyään taas käy vain -hyvin harvoin- mielessä, että miltä valintojen seuraukset niiden tekijästä nyt tuntuvat, kun ikää tulee, ja tavallaan onkin jäänyt ilman lapsia ja lapsenlapsia..

---

Ihmisellä ei yleensä kovin kummoisesti ole muistoja ensimmäiseltä ikävuodeltaan. Nyt aikuisiällä taas ei enää koe tarvetta eikä mielenkiintoa tutustua ihmiseen, joka tuntuu täysin yhdentekevältä.

Silti; mistä sitä tietää, mitä kaikkea sielun syövereistä tämänkin tiimoilta löytyisi, jos oikein alkaisi tonkimaan..?

Nyöri tuossa sivussa kuvastaa sitä, kuinka lapsen suoraviivainen ajattelu muuttuu teini-iän jälkeisiksi 'ajatussolmuiksi', joita ei edes halua avata, vaan pitää ne mielummin 'lukossa'.  Näkeehän jo tuosta nyöristäkin, että ilman solmuja se leviää ja kihartuu sykörelle ja muuttuu ties minkälaiseksi..

Ekan sivun taustapaperi kuvastaa ajatuksia ja mietteitä (paljon ja sikinsokin; ei mitenkään kauniita, mutta ei rumiakaan; ei vaaleanpunaisia, mutta ei mustiakaan, jne..), ja jälkimmäisen taas muistoja (tyhjästä on paha nyhjäistä). Jos geenejä ei lasketa, niin nuo valokuvat ovat ainoat mitä isältä on 'perintönä'..

-

Että tällaista koti-sykolokiaa tällä kertaa. Aiheesta oli ihan mukava skräppäillä -jospa sitä sitten ei olis kovin pahasti traumatisoitunut yh-lapsena olosta ja elosta ;)